Tänään jätimme Pojan mummolaan ja painuimme plantaasille. Sää ei vielä osoittanut viilenemisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin: oli niin hiostavaa että arvelin olevan ukkosta ilmassa. Ahkeroimme kuitenkin kuin iskurityöläiset ja parin tunnin urakan jälkeen olivat maassa kaikki keltasipulit, lisää valkosipulia, kaksi talvikurpitsaa (toinen tekee pyöreitä, toinen pitkulaisia kurpitsoita) ja neljä kesäkurpitsaa. Talvikurpitsapenkkiin jätimme tilaa parille Arin japanilaiskurpitsalle ja kesäkurpitsapenkkiinkin mahtuu vielä yksi taimi. Peittelimme kurpitsapenkit ruskeilla katekankailla, joihin teimme reiät taimien kohdalle. Kangas päästää läpi vettä mutta sen pitäisi estää rikkaruohojen kasvua. Samalla se säilyttää kosteutta ja estää maanpinnan tiivistymisen. Jos tämä temppu toimii, katekangasta voisi miettiä myös perunapenkeille.
Uurastaessamme oli itäiselle taivaalle noussut vähitellen pilviä, jotka tässä vaiheessa alkoivat olla komean siniharmaita. Etäämpää oli jo kuulunut jonkinmoista kumeaa ääntä, josta olimme arvuutelleet onko kyseessä rannikkovartiosto vai ukkonen. Olimme saaneet juuri kurpitsankatteet paikoilleen ja Jani kanteli vielä vettä istutuksille, kun jyrähti ensimmäisen kerran kunnolla. Kipin kapin keräsin mukaan vielä muutaman raparperinvarren (piirakkaa), pussillisen nokkosia (lettuja ja pestoa) ja nipun lipstikkaa (soppaa) ja karautimme karkuun, kun Ukko ja Esteri tulivat yhdessä huolehtimaan plantaasin kastelusta. Toivottavasti kurpitsantaimet kestivät käsittelyn.
Valmista alkaa siis olla kylvö- ja istutustöiden osalta. Salaatti itää jo, samoin pinaatti, ja punasipulit työntyvät maasta. Ensimmäiset maa-artisokantaimet ovat myös näkyvissä. Viinimarjapensaat kukkivat ja kriikunapuukin näyttää toipuvan jänistuhoista. Vadelmanvarsia pitäisi tukea ja niittääkin saisi. Kaavailimme myös mansikkamaan siirtämistä aurinkoisemman yläpalstan puolelle, mutta se taitaa jäädä ensi vuoteen.
