lauantai 13. marraskuuta 2010

Kekrikekkerit


Plantaasikauden päätteeksi pidimme sadonkorjuujuhlan, kekrin, jonka menua olimme pohtineet tarkkaillessamme plantaasilla fasaanikukkoa. Juhlapöytään päätyikin fasaani ja Noora's sötä o saltiga blogin järjestämä marraskuun ruokahaaste innosti tekemään makean madeirapohjaisen kastikkeen.

Makeaa ja suolaista oli myös itse fasaanissa, koska tipu sai liemeensä makeaa Vin Santoa.


Reseptit


Fasaani

(respeti Tessa Kirosin kirjasta Twelve)

1 fasaani, mielellään plantaasilta, kynittynä ja suolistettuna
noin 8 salvian lehteä
150 g pancettaa ohuina siivuina, tai pekonia (ei savustettua!)
40 g voita
3 rkl oliiviöljyä
2 laakerinlehteä
3 valkosipulin kynttä kuorittuna
1,25 dl Vin Santoa
n. 7,5 dl kuumaa kasvislientä
suolaa, mustapippuria

Kuumenna uuni 190 asteeseen.

Huuhdo fasaani kylmällä vedellä päältä ja sisältä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Mausta linnun rintaontelo suolalla ja pippurilla ja tunge sinne muutama salvian lehti ja pari siivua pancettaa/pekonia. Hiero hieman suolaa ja pippuria linnun pintaan ja kääri se pancettaan/pekoniin. Sido paistinarulla (tai kiinnitä cocktail-tikuilla).


Kuumenna voi ja oliiviöljy uuninkestävässä padassa. Lisää loput salvianlehdet, laakerinlehdet ja valkosipulinkynnet pataan. Lisää fasaani ja ruskista sitä 10 min puoleltaan. Lisää sitten Vin Santo ja kun suurin osa siitä on haihtunut, lisää varttilitra kuumaa kasvislientä. Laita kansi padan päälle ja pata uuniin.


Kypsennä fasaania uunissa 1-1,5 tuntia kunnes liha on mureaa. Lisää toinen varttilitra kasvislientä paistoajan puolivälissä. Lopuksi poista kansi, lisää vielä yksi varttilitra kasvislientä ja paista fasaania vielä 10-15 minuuttia kummaltakin puolelta että se saa väriä. (Tämän vaiheen jätimme kaasu-uunissa välistä, koska kaasu-uuni ei ruskista ylhäältä.)

Ota fasaani uunista ja nosta se padasta. Poista paistinaru ja leikkaa lintu.


Madeirakastike

2 dl makeaa madeiraa
2 dl vettä
2 tl härkäfondia
2 tl kantarellifondia
4 hyppysellistä timjamia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja

Valmista voista ja vehnäjauhoista beurre manié eli sekoita yhteen jauhot ja voi.


Lisää kasariin vesi, madeira, fondit ja timjami. Kiehauta.

Nosta voijauhosekoitusta kiehuvaan kastikkeeseen koko ajan sekoittaen. Anna kastikkeen kiehua vielä 3-5 minuuttia.

Voissa paistetut rosmariiniperunat

Alunperin plantaasin perunoista piti tehdä Annan perunoita, mutta koska keittiössä on vain yksi uuni päädyimme lainaamaan Prinsessakeittiön reseptiä salviavoissa paistetut perunat. Kaupan yrttihyllyn salviaosasto ammotti kuitenkin tyhjyyttään, joten korvasimme salvian rosmariinilla. Ei hätää, sillä perunoiden ja rosmariinin yhdistelmä on jalo.



Makeaa ja suolaista oli myös Marionin valmistama ruusukaalilisuke karamelisoitujen sipulien ansiosta.

Ruusukaaleja karemelisoitujen sipulien ja paahdettujen mantelien kera
(alkuperäinen resepti BBC Food)

200 g suolatonta voita
3 keltasipulia
1 kg ruusukaaleja kuorittuna ja paloiteltuna
1,5 dl ruokaöljyä
200 g kuorittuja manteleita
hyppysellinen suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Sulata 175 g voita isossa paistinpannussa ja hauduttele sipuleita siinä 6-8 minuuttia kunnes ne karamelisoituvat.

Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja ryöppää ruusukaaleja minuutin ajan. Valuta vesi pois ja säikäytä kaalit kylmällä vedellä.

Kuumenna öljy toisessa paistinpannussa ja lisää mantelit. Paahda ne kevyesti.

Sulata loput 25 g voita isossa paistinpannussa ja hauduta siinä ruusukaaleja ravistellen niitä välillä sekaisin n. 3-4 minuuttia, kunnes kaalit ovat juuri hiukan pehmenneet. Lisää haudutettu sipuli ja öljyssä paahdetut mantelit ja sekoita. Mausta ripauksella suolaa ja lisää reilusti pippuria. Tarjoa heti.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Valmistautumista talveen

Viimeisetkin porkkanat on sitten nostettu. Porkkanapenkistä nousi myös itäneitä valkosipuleita, jotka hätäistutin yrttipenkkiin monivuotiselle puolelle. Otimme palstalta mukaan myös pari jättipalsternakkaa ja muutaman maa-artisokan mukulat. Poistimme myös hernemaan aidat, ja siirsimme ne jäniksentorjuntakäyttöön kriikunan ja marjapensaan ympärille. Maatakin hiukan kääntelimme - tai lähinnä Karhuherra käänteli - mutta vielä riittäisi kääntöpuuhia, ja työkalut pitäisi öljytä ennen kuin laatikko lukitaan talveksi.

Harsot sun muut pakkasimme mukaan, ja sen jälkeen kastelukannut mahtuivatkin tarvikelaatikkoon talvehtimaan. Korit jäivät vielä palstalle, mutta ne näköjään mahtuisivat tyhjän perunalaatikon päälle kellarihyllyn takaosaan. Sen sijaan katekankaalle pitäisi keksiä jokin muu paikka, jossa se kuivuisi eikä joutuisi hiirten nakertelemaksi. Kellarista kävimme hakemassa perunoita ja samalla tuli todettua, että hieno on uusi katos ja nyt on taas ulko-ovikin paikallaan.