Irlanninmatkamme aikana rikkaruohot olivat päässeet täyteen vauhtiin. Vietimme paluutamme seuraavana päivänä eli keskiviikkona ahkeran kolmituntisen harventaen punajuuret ja kitkien, kitkien, kitkien... Lapsityövoimakin osallistui kitkemiseen innolla, jota täytyi tosin välillä hiukan toppuutella, kun mukaan meinasivat lähteä jo viljelykasvitkin.
Urakan jäljiltä kukkiva perunamaa näytti ihan(an) siistiltä. Vastapäinen naapuri ihmetteli perunankitkentää, mutta olemme olleet huomaavinamme, että rikkaruohojen poistaminen myöhentää ruton iskemisajankohtaa. Palsternakkapenkistä paljastui rikkaruohoja poistettaessa taimiakin, eikä herneidenkään tilanne ole aivan niin epätoivoinen kuin aluksi näytti. Salaattipenkistä sen sijaan on noussut yksi ainoa salaatti! Kaiketi kylvön jälkeiset kylmät haittasivat itämistä...
Daikonit ovat jo tähän mennessä suurempia kuin koskaan (mikä ei tosin ole paljon sanottu). Uskaliaasti jätin harson niiltä pois. Ensimmäisiä pikkudaikoneita voisi varmaankin jo ottaa käyttöön, jotta lopuille jäisi enemmän tilaa kasvaa. Porkkanatkin pitäisi harventaa, mutta niiden suuntaan en vielä uskaltanut edes vilkaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti